Teksti: Auli Harju
 

Lihashuollolla hyvää oloa

 
Kukapa ei joskus olisi kärsinyt yksipuolisen työasennon, stressin tai rankan liikuntasuorituksen aiheuttamasta lihaskireydestä, jopa suoranaisista kivuista? Samat vaivat ovat tuttuja hevosillemmekin. 
 
Terve hevonen pystyy oikean ratsastuksen, rasituksen ja levon hyvän keskinäisen suhteen sekä huolellisen alku- ja loppuverryttelyn avulla palautumaan rankastakin harjoituksesta. Kuitenkin vanhat tai piilevät vammat ja vääränlainen tai liiallinen rasitus voivat johtaa lihaksiston ongelmiin. Näitä ongelmia ratkovat ja niiden syitä tunnistavat hevosfysioterapeutit. 
- Hevosfysioterapeutti havainnoi hevosta liikkeessä ja paikallaan, tarkastelee lihastasapainoa sekä lihasten symmetriaa. Lisätietoa hevosen historiasta, sen käytöstä ja ongelmista saa hevosen omistajalta. Mikäli kireyksiä ja kipuja löytyy, ne hoidetaan pois, jolloin pikkuhiljaa päästään ongelmien alkulähteelle, hevosfysioterapeutti Noora Ojanperä kuvaa työtään, joka vaikuttaa ennemminkin salapoliisin puuhalta:
- Hevonen voi kompensoida vaivojaan monella tapaa, sillä on neljä jalkaa, joten se pystyy helpottamaan kipukohdan rasitusta - mutta voi aiheuttaa samalla rasitustilan jonnekin muualle. Joskus on vaikea nähdä, mikä on syy ja mitkä ovat vain akuutteja oireita varsinaisen vaivan ympärillä. Lisäksi hevonen on saaliseläin, joka pyrkii kaikin tavoin kätkemään kipunsa.
 Herkät hevoset saattavat opettaa omistajansa tunnistamaan hyvinkin pieniä vaivoja. Toiset hevoset taas ovat niin kilttejä, että pyrkivät suorittamaan niiltä vaaditut tehtävät kivuista huolimatta. Ne eivät anna viitteitä vaivoistaan, ennen kuin ongelmavyyhti on jo edennyt pitkälle.
Fysioterapeutti pyrkii ensin nollaamaan tilanteen ja hoitamaan hevosen akuutit oireet. Toisinaan oireiden takaa löytyy vaiva, joka vaatii eläinlääkärin hoitoa, toisinaan esimerkiksi vanhasta vammasta lihasmuistiin jäänyt virheellinen tapa liikkua. Erilaisin harjoittein hevosta pyritään ohjaamaan oikeaan liikkumiseen. 
 
Väärä liike kipeyttää
 
Hevosissa on myös tunnistettavissa erilaisia tyyppejä, joiden lihasten käyttö poikkeaa toisistaan: Osa hevosista on luonnonlahjakkuuksia, jotka liikkuvat vaivattoman näköisesti, niiden kehonhallinta on luontaista niin tarhassa kuin ratsastettaessakin.
Näillä hevosmaailman balleriinoilla jo rakenne johdattelee oikeaan liikkumiseen. Lisäksi niiden koulutus on ollut kohdallaan, joten ne ovat oppineet liikkumaan alusta asti oikeita lihaksia käyttäen.
Toisilla hevosilla taas rakenteelliset heikkoudet, mahdolliset loukkaantumiset, väärä koulutus tai ratsastus ovat saaneet aikaan vääränlaisen tavan liikkua. Esimerkiksi takakorkeus rasittaa hevosen ristiselän aluetta ja tekee takajalkojen rungon alle polkemisen vaikeaksi. Jalan vammasta taas jää hevoselle helposti pysyvä muistijälki vamman aiheuttamasta kivusta. Tällöin hevonen saattaa jatkaa jalan varomista, vaikka kipua ei enää tuntuisikaan, ja pikkuhiljaa jalan lihaksisto heikkenee. 
Vääränlainen treeni nuoren hevosen kanssa saattaa saada aikaan sen, että hevosen pintalihaksisto kehittyy, mutta asentoa ylläpitävät syvät lihakset jäävät heikoiksi. Myöhemmin tällaisen hevosen on vaikea koota itseään, sillä syvien lihasten asemasta se käyttää jo valmiiksi vahvoja pinnallisia lihaksia. Ratsastaja joutuu tekemään paljon töitä saadakseen tällaisen hevosen löytämään kehonhallintaan vaikuttavat syvät lihakset ja käyttämään lihaksia oikein liikkuessaan. 
Edellä kuvatun kaltaisia hevosen lihaksiston ongelmia tai niistä seuranneita kireyksiä ei ratkota niinkään levolla, vaan oikeanlaisella liikkeellä. Levossa lihasmassa vain pienenee, mutta krampit jäävät heikkoonkin lihakseen: 
- Näppituntumani on, että heikkolihaksista hevosta lihaksiston vaivat haittaavat enemmän. Hevosfysioterapia ei tarkoita sitä, että hevosta käydään hoitamassa erikseen ja muuten sitä ratsastetaan kuten ennenkin. Sen sijaan hevosfysioterapeutti ohjaa ratsastajaa tekemään harjoituksia, jotka korjaavat ja vahvistavat hevosen lihastasapainoa, Noora Ojanperä painottaa.
Ratsain tehtävien harjoitusten merkitys on suuri, sillä kaikkia venytyksiä ei voi tehdä tallissa maasta käsin. Fysioterapeutti saattaa määrätä treeniohjelmaan esimerkiksi puomiharjoituksia tai väistöjä, joihin yhdistyy kaulan kääntämistä niin, että saadaan aikaan kokonaisvaltaisia venytyksiä. 
Fysioterapian painopiste onkin hevosen aktiivisessa harjoittamisessa. Hieronnan, venyttelyn ja mobilisoivien otteiden avulla pyritään lihasten aineenvaihdunnan lisäämiseen ja toimintakyvyn parantamiseen sekä kramppien laukaisuun rentouttamisen kautta. Erilaisilla fysikaalisilla hoidoilla pystytään lievittämään tehokkaasti hevosen kiputiloja myös syvemmältä, minne hieronta ei ulotu. 
 
Ryhti ja rentous liikkumisen kulmakivet
 
Jokaisen ratsastajan suoranainen velvollisuus on pyrkiä opettamaan hevoselleen oikean liikkumisen aakkoset, sillä hevonen ei pysty rakenteellisestikaan kantamaan ratsastajaa notkoselkäasennossa ilman että siitä aiheutuu haittaa. Siksi hevosta pyritään ratsastamaan pyöreässä muodossa. 
- Hevonen tasapainottaa ja koordinoi kaikkea liikkumistaan kaulan ylimpien nikamien liikkeellä, siksi kaulan tulisi ratsastettaessa olla mahdollisimman vapaa ja rento. Hevosen syvät lihakset tukevat asentoa ja ylläpitävät ryhtiä, pinnalliset lihakset aikaansaavat liikkeen. Ratsastettaessa tulisi pyrkiä suuriin liikelaajuuksiin, rentouteen ja hevosen hyvään kehonhallintaan. Takajalat polkevat rungon alle, selkä pyöristyy ja vatsalihakset tukevat hevosen kehoa, Noora Ojanperä luettelee.
Hevosen oppimien virheellisten liikkumistapojen ja vanhojen vammojen lisäksi myös ulkoiset tekijät vaikuttavat hevosen lihaksistoon: esimerkiksi varusteiden sopimattomuus aiheuttaa helposti ongelmia, kun hevonen pyrkii liikkumaan niin, että varusteiden aiheuttama haitta ja suoranainen kipu jäisivät mahdollisimman vähäiseksi. Samoin ratsastajan ronskit avut ja jopa ratsastajan omat kireydet, toispuoleisuudet ja muut lihasongelmat heijastuvat hevoseen erilaisina jännitystiloina.
- Hevonen toimii ikään kuin ratsastajaansa heijastavana peilinä, sen kunnosta näkee paljon, Noora Ojanperä toteaa.
- Alku- ja loppuverryttelyn tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Ongelmissa ollaan myös, jos etupainoisella hevosella ratsastetaan jatkuvasti eteen alas. Jos hevonen kulkee aina selkä notkolla, sen lihaksisto on kehittynyt erilaiseksi kuin selkäänsä oikein käyttävän hevosen. Ratsastajan omat heikkoudet näkyvät myös hevosen lihaksistossa: selkärangan vaivat ja erilaiset vinoutumat, tai vaikkapa oikeakätisillä vasemman käden heikko hienomotoriikka ja vastaavasti oikean käden vahvuus. 
Lihaksiston tila ei koskaan ole pysyvä, vaan kehitystä tapahtuu aina suuntaan tai toiseen. Eikä täydellisen symmetristä hevosta ole olemassakaan. 
- Symmetriaa voi kuitenkin kehittää. Hevosen voimasuhteita ja lihaspituuksia on rakennettava tarkoituksenmukaisesti siihen nähden, mitä lajia hevosella harrastetaan. 
 
Ylirasitus oireilee monella tapaa
 
Miten sitten tunnistaa hevosen lihaksiston kiputiloja? Lihasongelmien vuoksi hevosen tuntoherkkyys voi olla niin korostunut, että se on kauttaaltaan kireä. Hevonen saattaa irvistellä harjattaessa ja olla jatkuvasti ärtynyt. Ratsastettaessa hevonen väsyy nopeasti, on ehkä haluton liikkumaan tai epätavallisen jäykkä ja vastustelee esimerkiksi peruuttaessa tai taivutettaessa. Alamäkeen kävely voi olla vaivalloista ja liikkeiden joustavuus kadonnut.
Ongelmat tulevat näkyviin usein myös hevosen vinoutena. Ajoittain kannattaakin tarkastella hevostaan takaapäin esimerkiksi jakkaran päällä seisten: Onko selkäranka suora, lihasmassa jakautunut tasan, ovatko reisilihakset kintereen yläpuolella yhtä suuret ja samanmuotoiset?
Ylirasitustilan merkkejä ovat myös kohonnut aamulämpö, levottomuus, heikentynyt ruokahalu ja runsas hikoilu. Rasitusvamma näkyy lihaksessa turvotuksena ja lämpönä, usein osa lihaksesta on krampissa eli kutistunut, kapea ja kireä.
- Kipu häiritsee koko kehon toimintaa, lihaskipu ei ole yhtään vähäpätöisempää kuin hevosen muut vaivat. Lihaksiston kivut voivat olla jopa voimakkaampia, sillä niihin liittyy usein hermostollisia pinnetiloja, Noora Ojanperä huomauttaa. 
- Hevosfysioterapia pyrkii löytämään kullekin hevoselle yksilöllisesti sopivat hoidot ja harjoitteet, jotka hevosen ratsastaja tai omistaja pystyy hevosen kanssa tekemään. Joskus hevosen voinnin parantamiseksi tarvitaan tiimityötä omistajan, fysioterapeutin, kengittäjän ja eläinlääkärin kesken. Omistaja tai ratsastaja on kuitenkin avainasemassa: kuuntelemalla hevosta hän oppii tunnistamaan oireita ja huolehtimalla oikeasta lihashuollosta estämään vaivojen syntymistä. Hän on hevosensa paras asiantuntija, jolle hevonen yrittää ensimmäisenä ongelmistaan viestittää.
 
Venytellessä tärkeä muistaa:
 
- Koskaan ei voi venyttää pelkkää lihasta, mukana ovat aina hermosto ja nivelet mahdollisine ongelmineen. Jos hevonen tuntee kipua, nykii venytettävää jalkaa tai on hermostunut, kyseessä saattaa olla hermopinne, nivelkipu tai lihaskramppi.
- Venyttele kevyen verryttelyn jälkeen lihasten lämmettyä. Hevosta ei koskaan tulisi venytellä heti rankan treenin päätteeksi, vaan mieluummin kevyinä "palauttelupäivinä".
- Venyttely ei saa sattua eikä tuntua hevosesta epämiellyttävältä. Venytä vain siihen asti, kun hevonen näyttää nauttivan venytyksestä.
- Venyttely vaatii opettelemista. Jokaisesta venytysliikkeestä voi edetä tehokkaampaan versioon hevosen oppimisen myötä. Aloita aina helposta ja kevyestä, hevonen tarvitsee aikaa löytääkseen tasapainon venyttelyasennoissa.