Teksti: Marko Björs

Perusavut, puolipidäte ja hevosen suoristaminen

Avuiksi kutsutaan merkkejä, joiden välityksellä ratsastaja keskustelee hevosensa kanssa. Paino-, pohje-, ohjas- ja muilla avuilla ratsastaja ohjaa hevostaan lisäämään tai hidastamaan tempoa, pysähtymään, kääntymään ja siirtymään askellajista toiseen.

Jokaisen ratsastuskerran alussa ratsastajan tulee käydä yksitellen läpi kaikki perusavut. Hänen tulee kontrolloida, että hevonen kuuntelee niitä ja reagoi niihin herkästi. Hevonen, joka ymmärtää kaikki ratsastajan avut ja reagoi niihin, on avuilla.

Eteenpäin ajavat avut

Eteenpäin ajavia apuja ovat ennen kaikkea pohkeet. Pohje vaikuttaa hieman satulavyön takana. Se koskettaa lievästi puristaen hevosen kylkeen. Puristusta hellitetään heti kun hevonen reagoi siihen ja pyrkii eteen. Mikäli hevonen ei heti lähde liikkeelle tai lisää tempoa, ratsastaja toistaa avun heti. Hän tekee sen niin monta kertaa, että hevonen reagoi.

Suurin virhe on pitkittää puristusta ja lisätä samalla puristuksen voimaa. Tällöin hevonen vain hidastaa reaktioitaan ja turtuu.

Eteen ajavaksi avuksi voidaan laskea myös istunta. Keinotekoisina apuina voidaan käyttää ääntä, raippaa tai kannuksia, jotka tehostavat eteenpäin ajavaa pohjetta, mutta eivät korvaa sitä.

Pidättävät avut

Pidättävänä apuna käytetään lähinnä istuntaa ja ohjia. Pidäte ei ole yksi pitkä veto ohjista, vaan ratsastajan on otettava useampia pieniä ohjasotteita itseään kohti. Pieniä pidätteitä seuraa aina välitön myötääminen.

Ratsastaja jarruttaa istunnallaan hevosen eteenpäinpyrkimystä istumalla liikettä vastaan. Pidätteiden kanssa tulee aina käyttää tiivistä istuntaa ja hieman taaksepäin kallistuvaa ylävartaloa.

Ei ole mitään hyötyä vetää ohjista sitkeästi ja voimalla, jos hevonen ei kuuntele pidätettä. Silloin se vain siirtää enemmän painoa etuosalleen ja nojaa kuolaimiin. Hevonen voittaa varmasti tällaisen vetokilpailun. Herkistä hevonen pidätteille tekemällä sen sijaan toistuvia pieniä ohjasotteita ja istu samalla tiiviisti hevosen ympärillä. Heti kun hevonen reagoi pidätteeseen, rentouta istuntasi ja myötää hieman ohjilla.

Pidättämisessä ja siirtymisessä nopeasta askellajista hitaampaan voi ajatella esimerkkinä autolla ajoa: vaihda pikkuhiljaa viitosvaihteelta ykköselle, käytä jokaisen vaihteen välissä kytkintä! Näin saat pehmeän siirtymisen ja vaihdelaatikko ei vaurioidu. Voit miettiä myös, miten auto käyttäytyy liukkaalla jäällä. Jos jarrut isketään yht´äkkiä pohjaan, ohjattavuus katoaa ja pyörät liukuvat. Samalla tavalla reagoi myös hevonen, jota vedetään suusta.

Tärkeä puolipidäte

Viime kerralla kävimme läpi ratsastajan perusistunnan ja painoavut. Tällä kertaa jatkamme samasta aiheesta ja käymme läpi hevosen suoristamista ja yksityiskohtaisemmin kulman ja voltin ratsastamista. Mutta ennen sitä selvitän, mikä on puolipidäte.

Nimestään huolimatta puolipidäte ei ole pelkästään pidättävä ohjasote, vaikka valitettavan monella on sellainen käsitys. Puolipidäte on lyhytjaksoinen kokoaminen liikkeen aikana. Sen tarkoituksena on parantaa hevosen tasapainoa ja saada se ottamaan enemmän painoa takajaloilleen. Kun tehdään puolipidäte, eteenpäin työntävä voima kasvaa.

Puolipidäte on ohjan, pohkeen ja istunnan yhteistyötä. Ratsastaja tiivistää istuntaansa, lisää eteenajoa pohkeilla ja pidättää vähän ohjilla. Ohjasote ei saa olla liian suuri pohjeapuun verrattuna, jottei pidäte jarruta liikettä. Silloin liike sammuu, eteenpäinpyrkimys ja jousto häviävät ja koko puolipidätteen tarkoitus menee pilalle.

Jos pidättävät ja eteenpäin ajavat avut menevät läpi, puolipidäte onnistuu helposti.

Oikein tehdyn puolipidätteen aikana hevonen vie takaosansa paremmin alleen. Askel saa lisää jäntevyyttä ja lennokkuutta.

Kun ratsastaja puolipidätteen aikana hellittää apujaan ja "päästää" hevosen eteen, se ei saa tapahtua äkillisesti, vaan vähitellen niin että hevonen säilyttää tahdin, kokoamisen ja tasapainonsa. Parhaaseen tulokseen päästään, kun puolipidäte toistetaan usein. Niillä estetään hevosta painamasta kädelle ja pidetään se tarkkaavaisena. Puolipidäte kehittää ratsastajan istuntaa ja tunnetta.

Mikäli hevonen ei kuuntele puolipidätteitäsi riittävän tehokkaasti tai ei ollenkaan, harjoittele ensiksi siirtymisiä askellajista toiseen. Toista siirtymisiä niin kauan kunnes hevonen ottaa herkästi vastaan eteenpäin ajavat ja pidättävät avut. Sitten voit yhdistää ne puolipidätteeseen, joka tapahtuu yhden askellajin sisällä.

Irtonainen hevonen

Silloin kun hevonen on henkisesti ja fyysisesti rento, se yleensä liikkuu parhaalla mahdollisella tavallaan. Vaikka hevoselle voidaan jännityksen kautta opettaa temppuja ja jännitystä voidaan käyttää väliaikaisesti avuksi kokoamisessa, jännittynyt hevonen ei kuitenkaan ole irtonainen.

Tavoitteena on aina, että hevonen tekisi rennosti vaikeimmatkin liikkeet, kuten esimerkiksi piaffen, passagen ja piruetit. Tähän se pystyy vasta pitkän oikeanlaisen harjoittelun ja hyvän lihaksiston avulla. Harjoittelussa on päivittäin kiinnitettävä huomiota rentouteen. Alkuverryttelyn tarkoitus on nimenomaan rentouttaa hevosta, jotta se suoriutuisi helposti harjoituskerran tehtävistä. Myös loppuverryttelyssä pyritään palauttamaan rentous.

Tahti ja tempo ovat ratsastuksen tärkeimpiä asioita. Jokaisella hevosella on oma temponsa, jossa se liikkuu parhaiten. Oikeassa tahdissa ratsastaminen myös kehittää hevosen liikkeitä. Tahdin kiirehtiminen huonontaa liikkeitä, kun hevonen jännittyy ja lyhentää askeleitaan. Jotta hevonen voisi liikkua hyvässä tahdissa, lyhentää ja pidentää askeltaan ja koota itseään, sen tulee liikkua suorana.

Hevosen suoristaminen

Vino hevonen on sellainen, joka vastoin ratsastajan apuja kulkee kahdella uralla, siis eri uraa etu- ja takajaloillaan. Jos hevonen on vino esimerkiksi oikeasta kyljestään, niin se työntää helposti oikean lapansa ulospäin ja painautuu oikealle ohjalle. Samaan aikaan se ei tukeudu vastakkaiselle eli vasemmalle ohjalle, vaan vie takaosaansa vasemmalle. Hevonen vastustelee vasemman pohkeen vaikutusta eikä astu vasemmalla takajalallaan alleen. Hevonen tulee vahvemmaksi oikeasta suupielestään.

Jos hevonen on vino, ratsastaja ei voi saada sitä täysin avuille eikä pysty täysin vaikuttamaan takaosan työskentelyyn. Takaosan voimaa ei voida hyödyntää täysimääräisesti.

Vinous voi kehittyä ratsastajan vinosta istunnasta tai siitä, ettei ratsastaja suorista hevostaan täysin kaarteiden tai kulmien jälkeen, vaan jää jatkuvasti kiinni sisäohjaan ja ratsastaa hevosta niin, että se on jatkuvasti taipunut kaulastaan. Vinous on erittäin paha virhe, joka estää kehitystä.

Kun hevonen on suora, se liikkuu etu- ja takaosa samalla uralla. Suoralla uralla tämä on helppo havaita, mutta myös volttia ratsastettaessa tulee olla tarkkana siitä, että takaosa kulkee täsmälleen samasta kohdasta kuin etuosa. Usein vinon hevosen takaosa luistaa ulospäin voltilla, koska hevonen ei halua taivuttaa kylkiään.

Miten suoristetaan?

Ratsastaja ei saa keskittyä vain jäykän kyljen taivuttamiseen, koska tällöin hevonen jännittyy ja jäykistyy entisestään vastustellen voimakasta ponnistelua. Hevonen pitäisi saada tukeutumaan pehmeämmän ohjan puoleen, koska se ei voi irrottautua toiselta puolelta, jos toisella ei ole tukea. Tee toistuvia pieniä ohjasotteita ja peräänantoja jäykän puolen ohjalla, jolloin hevonen pehmetessään siltä puolelta siirtää tukea pehmeämmälle puolelle, jos sitä on tarjolla. Muista, että hevonen ei voi ottaa tukea ohjasta, jos ratsastaja ei säilytä pehmeää tuntumaa.

Kun hevonen työntää takaosaansa sisään suoralla uralla, tulee ratsastajan ajatella avotaivutuksen tapaista korjausta. Hän siirtää johtavalla ohjalla etuosaa hieman sisäänpäin, jotta se tulisi takaosan eteen. Ratsastaja ei saa jäädä vetämään sisäohjasta, vaan hänen tulee tehdä pieniä ohjasotteita ja peräänantoja ulko-ohjan säilyttäessä tuen.

Tämä korjaus sopii erityisesti laukkatyöskentelyyn. Silloin tuodaan etuosaa vain loivasti sisäänpäin, jotta hevonen ei menettäisi tasapainoaan.

Muista aina pitää hevosen ulkokylki suorana kun tuot etuosaa sisään. Hevonen ei saa tässä korjauksessa taipua rungostaan eikä kaulastaan.

Miten estetään vinous?

On tärkeää, että ratsastaja oikaisee hevosen aina kun tulee suoralle uralle ja ratsastaa hieman molemmilla pohkeilla eteen. Hänen on harjoiteltava tuntemaan, missä hevosen takaosa kulkee. Jokainen hevonen on luonnostaan enemmän tai vähemmän vino, aivan kuten ihmisetkin ovat oikea- tai vasenkätisiä.

Hevosen suoristaminen on tärkeä osa koulutusta. Hevosta on työskenneltävä yhtä paljon molemmissa suunnissa ja taivuteltava molempiin suuntiin, jotta sen lihaksisto kehittyisi tasapainoisesti.

Välillä hevosen jäykkä puoli voi vaihtua. Äkillinen vaihtuminen voi joskus johtua loukkaantumisesta tai vammasta, joka tulee heti tutkia ja parantaa ennen kuin työskentelyä jatketaan.

Suoristaminen ei saa koskaan tapahtua väkisin ja voimalla, vaan rennosti. Suoristavassa työskentelyssä hevosen tulee liikkua reippaassa tempossa ja pyrkiä hyvin eteenpäin.

Kulman ja voltin ratsastaminen

Kun kulma ratsastetaan oikein, hevonen saadaan avuille, taipumaan ja kuuntelemaan ristikkäisiä apuja.

Seuraava harjoitus auttaa sinua tarkistamaan, että hevonen taipuu kulmassa eikä kaadu sisäpohjetta vastaan: Voimista ulko-ohjan vaikutusta noin kolme metriä ennen kulmaa. Ohjaa hevonen syvälle kulmaan samalla kun sisäpohkeellasi estät hevosta painamasta sisään. Pysäytä hevonen kulmaan, jolloin se joutuu odottamaan seuraavaa käskyäsi. Jätä ulko-ohja tuelle ja sisäpohje kiinni satulavyön kohdalle kuin tolpaksi, jonka ympäri hevonen joutuu taipumaan. Siirrä painosi sisäistuinluulle ja käännä johtavalla sisäohjalla hevonen kulmasta niin, että ulkopohje estää takaosaa työntymästä ulos. Kun saavut suoralle uralle, jaa painosi taas tasan molemmille istuinluille ja suorista hevonen. Ratsasta hetki eteen suoran pitkällä sivulla. Voit toistaa harjoituksen aina kun hevosesi pyrkii juoksemaan kulman läpi tai painuu voimakkaasti sisään pohjetta vastaan.

Kun hevonen toimii hyvin, aseta se noin kolme metriä ennen kulmaa niskan ja pään liittymästä sisään. Käytä kääntyessäsi johtavaa ohjasotetta, jolloin tuot sisäkättä hieman sivulle. Kun käytät johtavaa ohjasotetta, huomaat helposti, jos hevonen vastustaa pohjettasi etkä joudu kiusaukseen työntää hevosta ohjalla ulospäin, jos se ei kuuntelekaan pohjettasi. Molemmat pohkeet vaikuttavat eteenpäin vievästi. Sisäpohje vaikuttaa sisätakajalkaan ja taivuttaa hevosen runkoa.

Jos sisäpohje on liian takana, hevonen ei taivu, koska pohje työntää takaosaa ulospäin, jolloin takaosa kulkee suurempaa uraa kuin etuosa. Tällöin hevonen ei siis ole suora.

Ratsastaja istuu kulmassa hieman voimakkaammin sisäpuolen istuinluulla, siirtää sisälonkkaansa eteen ja antaa sisäpolven painua alas. Ulkopohje on hieman satulavyön takana ja pitää huolta siitä, ettei takaosa työnny ulos. Ulko-ohja säännöstelee kaulan taivutusta ja estää lapaa työntymästä ulos. Hevosen tulisi olla taas suora suoralla uralla noin kolme metriä kulman jälkeen.

Voltilla puolipidätteitä

Voltilla apujen käyttö on samanlaista. Hevosen taivutus riippuu voltin koosta. Pienellä voltilla hevonen taipuu enemmän kuin suurella, koska hevosen takaosan tulee kulkea samaa uraa kuin etuosan.

Kannattaa ajatella, että voltilla on esimerkiksi neljä kääntöpistettä. Ratsastajan tulee säilyttää tasainen taivutus hevosen vartalossa koko voltin ajan. Voltin aikana tulee suorittaa useita pieniä puolipidätteitä, jotta liike säilyisi kevyenä ja askel lennokkaana. On hyvä ajatusmalli tehdä puolipidäte neljä kertaa voltin aikana, jokaisessa ajattelemassasi kääntöpisteessä.

Tällä kertaa opittuja asioita kerrataan kaikissa seuraavissa sarjan osissa. Muista siis harjoitella näitä perusasioita, vaikeita asioita ei ole olemassakaan, jos perusasiat ovat kunnossa.