Teksti: Kati Hurme-Leikkonen

Joka toinen kilpahevonen kärsii vatsaongelmista

Kun hevosella diagnosoidaan vatsahaavaumia, on se omistajalle usein suuri yllätys. Ongelma kun ei aina selvästi näy ulospäin, ennen kuin tilanne on edennyt pitkälle. Tietoisuus asiasta onneksi kasvaa jatkuvasti, vaivaavathan jonkinasteiset vatsaongelmat tutkimusten mukaan 60 % kilpahevosista. Ongelmia esiintyy myös jopa joka toisella muutaman kuukauden ikäisistä varsoista.
-Ravihevosilla tämä iso ongelma on jo tiedostettu, kertoo ELL. Eva Einola-Koponen

Hevoset eivät elä "hevosen elämää"

Villihevonen elää jatkuvasti syöden ja liikkuen, tutun lauman joukossa omalla arvoasteellaan, laumanjohtajan suojelemana ilman suurempia stressitekijöitä. Vaikkei hevosiamme olekaan pyydystetty aroilta, on niillä kuitenkin arohevosen mieli, rakenne ja elimistö.
- Suurimmat syyt hevosten vatsaongelmiin ovat niiden muuttunut työnkuva ja vanhan hevostaidon väheneminen. Kilpahevoset matkustavat kisoihin ja valmennuksiin yhä tiiviimmin ja entistä pidempiä matkoja kerrallaan. Hevosten ruokinnan, hoidon ja treenauksen hoitavat yhä useammin sellaiset ihmiset, joilla ei ole riittävästi tietoa ja kokemusta. Vaikka ihmiset tarkoittavat hyvää, lopputulos voi olla huono, sanoo Einola-Koponen.
Hevosten elintavat ovat muuttuneet yhä epäterveellisemmiksi. Hevoset viettävät liikaa aikaa karsinassa, saavat muutaman kerran päivässä väkirehupainotteista ruokaa, eivät pääse kesäisin riittävästi laitumelle ja asuvat isoissa, rauhattomissa talleissa. Hevosten omaa hierarkiaa ei osata aina karsinajärjestelyissä ja tarhauksessa ottaa huomioon. Kova harjoittelu ja kilpaileminen rasittavat hevosen psyykettä ja fysiikkaa. Myös monet lääkeaineet ärsyttävät hevosen mahalaukkua.
Hevosen mahalaukun seinämää suojaavien tekijöiden ja mahanesteen tasapaino häiriintyy herkästi fyysisten ja psyykkisten stressitekijöiden tai sopimattoman ruokinnan vaikutuksesta. Mahalaukun epätasapaino voi johtaa mahalaukun seinämän vaurioihin eli mahahaavaan.
- Hevonen on luotu ruokailemaan ympäri vuorokauden. Kun se saa ruokaa vain 3-4 kertaa päivässä, on vatsalaukku liian usein tyhjä ja altis happohyökkäykselle. Happoeritys ei hevosella lopu, kun se on syönyt, Einola-Koponen kertoo.

Oireet vaihtelevat suuresti

- Usein kuulee ihmisten kertovaan hevosistaan, että sillä on aina ollut huono karva tai että se ei koskaan syö hyvin kisoissa tai sillä on aina kisoissa vatsa sekaisin. Kun kerron, että ongelmat voivat johtua vatsasta, ottavat omistajat tiedon usein hyvin henkilökohtaisesti. Toisaalta eräs kilparatsastaja tuli kädestä kiittämään saamastaan avusta. Hevosurheilu kasvaa hirvittävää vauhtia, eikä informaatioyhteiskunta pysy kehityksessä mukana, miettii Einola-Koponen.
Kivulias mahahaava voi vaivata hevosta ilman selviä ulkoisia merkkejä. Varmoja merkkejä ei voida suoraan sanoa. Jos oireille ei kuitenkaan löydy muuta selitystä, on todennäköistä, että kyseessä on mahahaava. Hoitamattomana mahahaava voi muuttua verta vuotavaksi aiheuttaen kovia kipuja, ähkyilyä ja kaasunmuodostusta. Hoitamaton mahahaava voi jopa puhjeta ja johtaa vatsakalvon tulehduksen myötä hevosen kuolemaan.
Tyypillisimpiä mahahaavan oireita hevosella ovat: painon putoaminen, suorituskyvyn laskeminen, ruokahalun huononeminen tai vaihteleminen, huono yleiskunto, heikko, takkuinen karva, apaattisuus, kiukuttelu, hampaiden narskuttelu, irvistely tai pään nyppiminen, ripuli tai löysä uloste, ähkyily ja kaasunmuodostus, runsas makoilu, röyhtäily, karsinanseinien potkiminen, selkäkivut ja veriarvojen vaihtelut.

Ruoho ja korsirehu ovat ruokinnan perusta

Mahahaavan voi todeta varmasti vain tähystyksellä eli endoskopialla. Mahahaavahevosen ensihoitoon kuuluu ympäristöolosuhteiden parantaminen ja valmentamisen vähentäminen. Ruokinnan peruslähtökohta eli tiheä tai jatkuva korsirehuruokinta, ja runsas laiduntaminen ovat parasta mahahaavahoitoa. Ravintolisät tai lääkkeet suojaavat mahalaukun limakalvoa.
- Nykyään on kehitetty ihan oma lääke tähystyksellä todettujen vatsahaavojen hoitoon. Sen vaikuttava aine on omeprazoli. Ravintolisiä, kuten pellavansiemenlimaa tai Pronutrinia, voidaan käyttää ennaltaehkäisevästi fyysisissä ja psyykkisissä stressitilanteissa, lääkitsemisen yhteydessä tai mahahaavapotilaan tukihoitona, Einola-Koponen kertoo.
- Ruokinnan perustana on hyvälaatuinen heinä, jota pitäisi olla tarjolla vaikka jatkuvasti. Jos hevonen sotkee heinät karsinassa, kannattaa harkita heinähäkkiä. Heinäverkot ovat vaarallisia. On hyvin tärkeää, että hevonen saa korsirehut noin tuntia ennen väkirehuja, jotta sylkeä erittyy riittävästi suojaamaan vatsan limakalvoa. Väkirehuja voi korvata ruokaöljyillä. Kesällä laiduntaminen on hevoselle ehdottomasti parasta hoitoa. On puppua, ettei kilpahevosta voisi pitää laitumella. Järjenkäyttö on siinäkin sallittua. Kun totuttaa hevosen asteittain ruohoon ja käyttää herkillä hevosilla itikkaloimia, ei ongelmia todennäköisesti ole. Kun oireet hoidetaan, palautuu elimistö, ja hevosta voidaan taas ruokkia ja ratsastaa normaalisti, toteaa Einola-Koponen.

Caruso on saanut apua syömättömyyteen

Ratsastuksenopettaja Miia Loposelle, 26, hevosen vatsaongelmat ovat tulleet tutuksi Caruson myötä. Loponen vuokrasi hevosen koulukilpailukäyttöön Ninja Alkiolta kaksi vuotta sitten.
- Carusolla on erikoinen luonne. Se stressaa paljon, jopa kotona tallissa ja tarhassa, varsinkin jos sen päivärytmi muuttuu hiukan totutusta. Ruokahalu on ailahtelevainen, ja syömiseen pitää jatkuvasti kiinnittää huomiota, hevonen kun laihtuu nopeasti. Lisäksi se on huonosti syödessään laiska ja haluton ratsastaa. Kisamatkoilla se jännittää vielä enemmän eikä syö välillä olenkaan, Loponen kertoo.
- Alkuaikoina mietin asiaa paljon. Olen nyt löytänyt ne ruoka-aineet, joita se syö mielellään. Niihin kuuluvat kaura, melassi, Green Line, öljy ja säilöheinä. Lisäksi Caruso syö parhaiten pienikokoisia annoksia. Kun viime talvena oli taas jakso, jolloin se ei syönyt käytännössä ollenkaan, ystäväni kertoi Pronutrin-rehulisästä. Vaikka Carusolla ei ole todettu vatsahaavoja, päätin kokeilla sitä. Ja tulosta on syntynyt. Hevonen syö nyt paremmin ja on pyöristynyt. Ruokiaan se ei ole jättänyt enää syömättä. Caruso on vähän rauhallisempi, ja syö nyt melko hyvin myös vieraissa paikoissa. Olen tutustunut vatsahaavojen syntyyn ja syihin, ja osaan nyt paremmin ottaa ongelman huomioon, vaikka paljon aikaa ja rahaa se vaatii, Loponen päättää.