Teksti: Margit Ticklén

Annan ja Jaapelin huikea tie huipulle

Kenttäratsastaja Anna Kärkkäinen sai keväällä 2002 hevoskauppias Anne Andressonilta tekstiviestin: "Ostin sulle huutokaupasta oriin. Tule hakemaan!"
Puhelusta alkoi menestystarina, joka saa kokeneen Annankin hymyilemään hämmentyneenä. 
- No se oli laiha ja takkuinen, eikä osannut mitään. Mutta kiltti se oli ja ihan ratsun mallinen. Ajattelin, että jos siitä ei tule kisahevosta, ruunautan sen ja myyn vaikka ratsastuskouluun. Ikinä en olisi uskonut, että vuoden kuluttua me hypätään mestaruusmitaleille!
Mustialassa hevosagrologiksi opiskelevalla Annalla on Ypäjällä oma kolmen hevosen talli. Jaapelin tullessa siellä asui ennestään kaksi tammaa. Ori sopeutui heti niiden kaveriksi, sillä se oli ollut ensimmäiset seitsemän vuotta elämästään laumassa ja osasi käyttäytyä sen mukaisesti.

Lihashuolto avainasemassa

Alku oli melkoista tasapainoilua lihottamisen , kouluttamisen ja kunnonkohottamisen välillä. 
- Kun ei sillä ollut tehty mitään, sen peruskunto oli täysi nolla. Ja lihakset olivat tietysti myös kaukana siitä, mitä senikäisillä yleensä. Aika pitkään sain tehdä sen kanssa pelkkiä pitkiä kävelylenkkejä.
Koska seitsemänvuotiaalla lihassolut eivät enää kehity kuten nuorella hevosella, oli kunto-ohjelman teko erityisen haasteellista 
- Jaapelilla oli aikuisen hevosen pää, joka olisi edennyt koulutuksessa vaikka kuinka nopeasti. Välillä oli vaikea huomata, milloin täytyy löysätä. Hevoshieroja Tuula Pursiaisen rooli Jaapelin valmennuksessa onkin ollut todella tärkeä, huomauttaa Anna 
Ensimmäinen hyppykerta ei vakuuttanut
Kävelylenkkien ohella Anna vietti oriin kanssa aina pienen hetken kentällä. Ensin opeteltiin laukannostot ja melko pian niiden jälkeen Jaapeli sai jo hypätä ensimmäiset - Annan mielessä legendaariset- esteensä. 
- Aloitimme pienellä raviristikolla. Kolmella ensimmäisellä kerralla se onnistui kaatamaan koko esteen! Vasta neljännellä kerralla se selviytyi siitä kompuroimatta. Mielessä kävi, ettei tästä taida ainakaan estehevosta tulla.
Jo seuraava hyppyharjoitus sujui kuitenkin hyvin ja Jaapeli alkoi kehittyä hurjalla vauhdilla. Kevytrakenteisena sen oli helppo liikkua, ja pieni koko teki siitä ketterän. Puoli vuotta ratsuna toimittuaan Jaapeli osallistui jo suomenhevosten kansallisiin esteluokkiin.
- Valmentajani Jari Sneckin kanssa yritimme saada hyppyä yhä rennommaksi ja pehmeämmäksi. Kenttäkisoissa menin sillä syksyllä 2002 tutustumisluokkaan, ja siitä tuli heti sijoitus.

Mitalien jälkeen myyntiin?

Talvella 2002-2003 hevosen peruskuntoa rakennettiin huolella. Tarkoituksena oli hypätä sillä kesällä muutamia kansallisia kilpailuja ja myydä sitten eteenpäin. 
- Ratsuttaminen on kuitenkin mun ammatti, toteaa Anna. Mutta keväällä Jaapelia alettiin kysellä siitoskäyttöön. 
- Sillä on aika erilainen suku: isä on työkirjoissa oleva I palkinnon Jaafet ja emänisä Muisto. Jälkeläisiäkin Jaapelilla kuulema jo on, kun se oli siellä kotilaumassaan saanut astua. Halusin silti ensin hankkia sille kilpailutuloksia ja tarjota vasta sitten kantakirjaan.
Heinäkuussa 2003 Anna ja Jaapeli saivat Kiuruvedellä hopeaa suomenhevosten kenttämestaruuksista. Syyskuun alussa Ypäjällä pidettyihin estemestaruuksiin Anna lähti hakemaan kokemusta. 
- Kisakalenteri oli rakennettu tarkoituksella säästeliääksi, jotta kokemattoman hevosen pää ja kroppa varmaan kestäisivät. Ja vaikkei se mitenkään oireillutkaan, puolessavälissä kautta annoin sille kymmenen päivän loman. Estemestaruuksissa se sitten hyppäsi kolme päivää peräkkäin sellaisia suorituksia, että olin aivan liikuttunut. Luottamus oli molemminpuolista ja pronssi tuntui niillä radoilla todella hienolta. 
Ensi vuonna siitokseen
Mahdollisia ostajaehdokkaita alkoi ilmaantua. Anna halusi kuitenkin odottaa kantakirjauksen yli. Ennen sitä Jaapeli sai taas pari viikkoa lomaa. 
- Kantakirjauksessa Jaapelin ei tarvinnut suorittaa kouluratsastuskoetta, kansalliset sijoitukset korvasivat sen. Tuloksena oli 40 pistettä ja I palkinto!
Anna oli riemuissaan. Samalla hän huomasi, että Jaapelista oli tullut hänelle niin läheinen että sen myyminen alkoi tuntua vaikealta. Toistaiseksi ori piehtaroikin Annan omassa tallissa. 
-Oikean ostajan kohdalla hevonen on kyllä myytävänä. Mutta jos se on vielä ensi kaudella minulla, sitä käytetään siitokseen ja koulutetaan eteenpäin. Viime keväästä lähtien sen kanssa on harjoiteltu koulua Kiki Nybergin silmän alla ja sitä voisi mielenkiinnon vuoksi kehittää edelleen. Teknisesti Jaapeli on jo nyt niin taitava, että koulumestaruudet voisi asettaa tavoitteeksi. Ja onhan este- ja kenttämitaleissakin vielä varaa kirkastaa…